*

Kuvien sarja Töölöläis-newyorkilaisia kirjoituksia elokuvista ynnä muusta.

Alkutekstit

Saavuin Suomen-lomaltani takaisin New Yorkiin pari viikkoa sitten. Kiitoksia Suomelle, vaikka kesä tuntuu siellä juuri alkaneen. Ehdin puolessatoista kuukaudessa heittää kaikki typerät puujalkavitsit, joille jenkit, ja harvat suomalaiset, tuskin nauraisivat yhtään.

Vietin ennen Suomen-reissua 10 kuukautta Nykissä. Tuolle ajalle mahtui paljon elokuva-alan tarkastelua jenkkien näkökulmasta, ja myös muutama massiivisen hyvä elokuva. Viime talvena tajusin näistä elokuvista vain osan päätyvän Suomeen. Matka Yhdysvalloista Suomeen on  pitkä, ja on vaikea löytää elokuvaa, jos ei tiedä mitä etsii.

Kirjoitan tässä blogissa näin alkuun yhdysvaltalaisista indie-elokuvista, laajennan jos siltä tuntuu. Indie – eli intependent – elokuva on tuotettu amerikkalaisen studio-järjestelmän ulkopuolella, eli alueelle mahtuu helvetisti kamaa. Kirjoitan vain elokuvista, joista jaksan kirjoittaa.

Elokuvista löytää myös osia kulttuurista, joka ei välttämättä aukene Suomessa; katsoin noin vuosi sitten auteur- ohjaaja Sean Bakerin tanskalaista dogma-liikettä tributoivat Prince of Broadwayn, jonka esittämä New York on äärimmäisen kaukana tunnetusta Sex and the City - stereotypiasta. Saman ohjaajan uusin elokuva Tangerine, kaverikomedia kahdesta transsukupuolisesta prostituoidusta Los Angelesissa, antaa vaihtoehtoisen kuvan Hollywoodista. Viime keväänä vastaan tuli Sugar, tarina dominikaanisesta baseball-lupauksesta, joka puolestaan antaa oman mausteensa amerikkalaiselle unelmalle ja eilen näin dokumentin The Wolfpack, joka kertoo perheestä, joka on kirjaimellisesti viettänyt liikaa aikaa sisällä. Siistiä kamaa, kaikki edellämainitut (myös Sinkkuelämää).

Osa tämän mallin elokuvista päätyy esitettäväksi Suomessa elokuvafestareiden kautta, ja hyvä niin! Allekirjoittanut, ja luultavasti moni muukin, sattuu kuitenkin olemaan laiska; olen huono vaanimaan lippuja festareiden korvilla, varsinkin jos taustatyö elokuvista on jäänyt tekemättä. New York-aikanani olen ratsannut mahtavia elokuvateattereita ja niiden tarjontaa, se on nimittäin aika helppoa. Tyydyn siis kirjoittamaan elokuvista ja New Yorkista, yrittäen välttää turhaa hipsterismiä, nitoen yhteen amerikkalaisia ilmiöitä. Jenkkien elokuvateollisuus, ”the industry”, on jumalattoman kokoinen, eli jos tästä ei tule mitään, voin syyttää vain itseäni.

Kiitos että luit näin pitkälle! Ensimmäinen käsittelemäni elokuva on The Diary of a Teenage Girl. Siinä teinityttö kelaa omaa seksuaalisuuttaan 70- luvun San Franciscossa Alexander Skarsgårdin välittömässä läheisyydessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset