*

Kuvien sarja Töölöläis-newyorkilaisia kirjoituksia elokuvista ynnä muusta.

Aina mielessä

Olen ottanut projektiksi vaania New Yorkin Q&A- elokuvanäytöksiä, eli useimmiten ohjaaja – tai vastaava avainhenkilö - saapuu näytöksen jälkeen saliin kertomaan “lapseensa” liittyvää triviaa. Kaverini päätyi viime keväänä katsomaan Q&A- näytöksen Ex Machinasta, olen vieläkin katkera.

Menin trailerin perusteella Houston Streetin Sunshine Cinemaan katsomaan elokuvan The Diary of a Teenage Girl, joka sattui olemaan Q&A- näytös, eli ohjaaja Marielle Heller vastasi yleisön kysymyksiin elokuvan jälkeen.

Elokuva kertoo 15-vuotiaasta tytöstä nimeltä Minnie (Bel Powley), joka käy läpi omaa kasvuaan ja seksuaalisuuttaan 70-luvun San Franciscossa päädyttyään harrastamaan haureutta äitinsä miesystävän (Alexander Skarsgård) kanssa. Pätkä etenee aiheeseen nopeasti, heti elokuvan alussa Minnie toteaa ääni-päiväkirjalleen; ”I had sex today. Holy shit!”.

Hupaisa startti johtaa vähemmän hupaisiin tapauksiin, pitäen tunnelman yllättävänkin rentona. Phoebe Gloecknerin sarjakuvaan perustuva tarina on saanut ylistystä tavasta esittää teinitytön mielen- ja sielunmaisena silloin, kun seksi kiipeää prioriteettien tikapuita katolle vallaten ajatukset kaikelta muulta. Stereotypia johtaa lähes aina nuoriin jätkiin, mutta tämä on jotain muuta, ja seksi on aiheena kivulias amerikkalaisessa opetusjärjestelmässä.

Sarjistausta nivoutuu tyylillä; Minnien piirtäessä omia kuviaan 70-luvun San Franciscon underground- tyylillä hänen ympärilleen syntyy tilanteesta riippuen animoituja ihmisiä ja asioita, riippuen sen hetkisistä keloista. Kertojaäänenä toimii Minnie hänen nauhoittaessaan äänipäiväkirjaansa.

Elokuva oli hyvä. Ei uskomaton, mutta erinomainen yhdistelmä viihdyttävyyttä ja helvetin vakavaa asiaa. Sekä Skarsgård että Powley tekevät loistavaa duunia mennessään näyttelyllään todella tabulle alueelle.

Näytöksen jälkipyykkinä me katsojat pääsimme tenttaamaan ohjaajaa. Marielle Heller sai huonoista mikeistä riippumatta asiansa ulos; Hollywood on kusessa naisten kanssa. Alan patriarkaalinen miesvalta on toisaalta antanut tilaa vastavoimalle, hän sanoi olevansa iloinen ohjatessaan elokuvan tänä aikana. Viesti pääpiirteissään oli kuitenkin selvä; ”Jotain tarvis tehdä”. Olen tiedostanut asian, mutta nämä asiat oli miellyttävä kuulla ohjaajan suusta, hän tiesi mistä puhui.

 Pohjamateriaalin kanssa Heller on työskennellyt pitkään; matka pitkään elokuvaan on kestänyt 8 vuotta. Tämä antaa mukavaa perspektiiviä vastaavanlaisista projekteista; kuinka pitkään kestää saada elokuva valmiiksi siitä hetkestä kun joku sanoo ne maagiset sanat; ”tästä pitäisi tehdä elokuva”.

Lopuksi Heller heitti läppää Alexander Skarsgårdista; ruotsalaisella kovan luokan näyttelijällä on vahvahko seksisymbolin asema, varsinkin jos hän on vampyyri etelävaltioissa, eli miten häneltä pitäisi saada vaatteet pois ilman, että elokuva muuttuisi tribuutiksi skandinaaviselle miesfiguurille.

Heller onnistui. True Blood tuli mieleen vain julisteesta, ja vaikka Skarsgårdilla olisi vahva teini-idolin asema, se ei ole se elokuvan hauska osuus, päinvastoin.

 

TRAILERI:            https://

IMDB:                 http://www.imdb.com/title/tt3172532/?ref_=nv_sr_1

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän heikkiherlin kuva
Heikki Herlin
astrid mustonen

Olen sen verran eri ikäluokkaa ettei aihe kamalasti napannut. Mutta. Katsoin trailerin the diary of a... ja ihastuin animoinnin käyttöön elokuvan toteutuksessa. Upeaa.

Ja "pakotin" katsomaan tuon kysymysheiton southpawn tailerin. Siinä oli erityisen kiinnostava ilmakysymys ja koukuttava "miten lopulta kävi?".

Filkkareilla Tampereella useinkin saa seikkailla (harraste) erilaisten elokuvien maailmassa (ei ole pakko tietää millainen joku on etukäteen), ehkä vähän kuin suuremmissa maailmoissa mutta pienemmin.

Käyttäjän heikkiherlin kuva
Heikki Herlin

Se on hyvää seikkailua, varsinkin harrasteena!
Animaatio The Diary of a Teenage Girlin ympärillä näyttää hyvältä, ja se on motivoitua, vahvistaen Minnien pyörimistä päänsä sisällä. Nasta tapa vahvistaa persoonaa.

"Tietäminen" elokuvasta ei kuuluu pakottaviin asioihin samalla lavalla kuin lippu elokuvateatteriin, kyse on mielestäni enemmän elokuvan olemassaolon tiedostamisesta; olen aika varma lempikahvilani sijaitsevan New Yorkissa, mutta en ole vielä löytänyt sitä!

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset